Miten voikaan Suomen luonto olla kaunis. Toinen toistaan upeampia tykkypuita silmän kantamattomiin, auringossa kristallin tavoin kimaltavia hankia ja totaalista hiljaisuutta. Ja koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, niin tässä poimintoja parin viime päivän tunnelmista, joihin mahtui mukaan paitsi leppoisaa oleskelua myös vauhdikasta menoa.
Jo ties kuinka mones talviloma taittuu Posion taikamaassa. Parina vuonna tässä välissä on lomailtu naapurimaan Åressa ja Käylässä tuossa jonkin matkan päässä, mutta sitten on taas palattu tuttuihin maisemiin. Jokin kumma tässä paikassa viehättää. Tai ei se edes ole niin kovin kumma juttu, vaan kaikki hyvä yhdessä: hiljaisuus, rauha, upea luonto ja leppoisa tunnelma.
Tänä talvena päätimme majoittua Kirintövaaraan tykkylumipuiden kainaloon ja hiihtolatujen välittömään läheisyyteen. Latu ja polku -lehdestä löytyi ilmoitus Posion Petäjä -nimisestä mökistä, joka osoittautui aivan loistavaksi valinnaksi. Muutama vuosi sitten valmistuneessa mökissä on kaikki tarvittava täydelliseen lomaan ja tykkylumipuiden välistä avautuu lisäksi hienot näkymät Kitkajärvelle. Kotipihalta pääsee umpihankeen lumikenkäilemään hattivattipuiden sekaan tai hikihiihtelemään ajetuille laduille. Kirintövaaran laella kulkee 5 kilometrin kilpalatu, joka on vaativuustasoltaan jotain aivan muuta kuin mihin etelänihminen on tottunut. Tapponousuja ja erittäin vaativia laskuja riittää. En sanoisi itseäni erityisen araksi mäkien laskijaksi, mutta kaikkein hurjimmassa laskussa piti ottaa takapuolijarrutus käyttöön, ettei tarvitse tehdä lähempää tuttavuutta kuusimetsän kanssa.
Maanantaiaamu avautui aurinkoisena, josta syystä päätimme lähteä nauttimaan hienosta kelistä Iso-Syötteen rinteisiin. Pakkasta oli mittarissa mökiltä lähtiessä vähän toistakymmentä astetta, mutta pakkanen kiristyi sitä mukaa, mitä lähemmäs Iso-Syötettä pääsimme. Lämpötilan vaihtelu sai matkalla aikaan hienoja utuisia maisemia, joita piti tottakai pysähtyä ikuistamaan.
Perillä Iso-Syötteellä saimme hetken nauttia täydellisestä aurinkoisesta kelistä, mutta päivän kuluessa tuli eteen lähes kaikenlaista säätä. Ensin esiin hiipi kummallinen usva, joka esti näkyvyyden huipulla. Tämän jälkeen alkoi sataa outoa jäähilettä, joka kuitenkin oli niin kosteaa, että se tarttui liisterin tavoin laskettelulaseihin ja vei näkyvyyden täysin. Parin laskun välein piti käydä sisätiloissa sulattamassa ja kuivaamassa laseja, jottei ihan sokeana tarvitse kurvailla rinteitä alaspäin. Lopuksi paluumatkalla alkoi kunnon lumipyry, joten keliä löytyi tänään todellakin joka lähtöön.
Hieno päivä kaiken kaikkiaan, vaikka kropassa tuntuvatkin juniorin perässä lasketut hyppyrit ja ylipäänsä melkoinen määrä carverikurveja.
 |
| Team K2 |
