Tänä vuonna kevät on tullut uskomattoman aikaisin. Oikeastaan talvea ei tullut laisinkaan, tai no ihan lyhyt talventapainen ehkä. Itse innokkaana hiihtäjänä en edes viitsinyt kaivaa suksia esiin, kun latuja oli tarjolla niin lyhyet pätkät. Onneksi kunnon talvesta sai hetken nauttia talvilomalla pohjoisessa, mutta kyllä täällä etelässä saavatkin nyt kevät ja kesä jo tulla.
Pääsiäispyhinä keli oli kuin juhannuksena. Elohopea kohosi mittarissa paikoin yli 20 asteen ja luonto heräilee lämpöön ja valoon huimaa vauhtia. Uuden elämän alkuja ja talven jälkeen heräilevää luontoa on hieno seurata. Tein pari päivää sitten ihmettelyreissun metsään,josta tässä kuvallisia tuliaisia.
Aina yhtä ihanat ja varmat kevään merkit, sinivuokot, ovat vallanneet metsät ja tien pientareet sankoin joukoin.
Tätä piti hetken googletella, että minkäniminen kasvi on kyseessä. Joku sammal joka tapauksessa, epäilisin että lieko.
Pudonneita oksia, kookkaita käpyjä, puron yli johtava silta sekä ahkerat muurahaiset työn touhussa. Kyllä oli muurahaispehässä kuhinaa, saisimme ottaa mallia moisesta uurastuksesta.
Keväisten ajoteiden penkkojen pirteät sulostuttajat. Leskenlehti poikineen.
Lopuksi vielä pääsiäisasetelma a la Oskari.
Tiput lentoon lähdössä.
