Tasan kuukausi sitten olimme puolison kanssa lauantaisella fatbike-ajelulla keskuspuistossa. Toista kertaa olin ulkoiluttamassa uutta Salsa Muklukia. Keli oli kuin morsian, joten kruisailimme ympäriinsä useamman tunnin ja nautimme jo hieman lämmittävästä kevätauringosta.
Metsässä oli vielä paikoitellen jäätä ja eräs tällainen jäätikkökohta koitui tällä kertaa kohtaloksi. Olimme jo hyvää vauhtia kotia lähestymässä, kun fillari otti ja katosi alta umpijäässä olevan lätäkön kohdalla. Kaikki kävi todella nopeasti. En ehtinyt muuta kuin kiljaisemaan, kun olin jo maastoutunut jäätikölle. Jostain käsittämättömästä syystä otin vastaan oikealla kädellä ja välittömästi tunsin melkoista kipua oikeassa olkapäässä. Kun nousin ylös, ei käsi liikkunut mihinkään, vaan sojotti vaakatasossa ja olkaa poltteli. oloani helpottaakseni yritin pyöritellä olkaa ja kättä, kun olkapäässä muljahti. Tajusin olan olleen poissa paikoiltaan ja nyt se oli mitä ilmeisimmin palannut takaisin kuoppaansa, koska kipua ei enää tuntunut. Toki olka tuntui oudolta, muttei suoranaisesti kipeältä.
Parin mutkan jälkeen päädyin magneettikuvaukseen, kun olkapää toistuvasti pomppasi pois paikoiltaan. Tässä kohtaa täytyy olla onnellinen, että on tullut hankittua tapaturmavakuutus. Toki sitä toivoo, että kyseiselle vakuutukselle ei koskaan olisi käyttöä, mutta kun osuu, niin vakuutuksesta on suurta iloa. Pikku-Huopalahteen on muutama vuosi sitten avattu Pohjolan omistama ortopedinen yksityissairaala, Omasairaala, minne Pohjolan asiakkaana luonnollisesti suuntasin. Omasairaalasta minulla on kokemusta jo viime kesältä, jolloin huollatin siellä vasenta olkapäätäni. Kokemus oli niin loistava, etten edes miettinyt muita vaihtoehtoja asian hoitamiseksi.
Magneettikuvauksen tulokset soitettiin minulle heti seuraavana päivänä. Uutiset olivat musertavat; leikkaus oli välttämätön, sillä olkaluu oli mennyt paikoiltaan niin voimallisesti, että lapaluusta oli irronnut pala. Kuulosti uskomattomalta ja paniikki iski välittömästi! Leikkaus tehtäisiin viikon kuluttua ja nämä odottelupäivät kuluivatkin melko sekavissa tunnelmissa. Lopulta ajattelin asian niin, että olen hyvissä käsissä ja kaikkien tavoite on laittaa olkapää kuntoon enkä voi asiaan sen enempää vaikuttaa.
Saapumisaika Omasairaalaan oli keskiviikkoaamuna klo 7:15. Yksi hoitaja asetteli antibioottia ja jotain toista litkua tippahärveliin ja toinen hoitaja tsekkasi tiedot oikeiksi ja antoi Panadolia. Leikkaava ortopedi Vesa Savolainen kävi kertomassa minulle proseduurin kulusta ja kohta minua hakemaan tulikin ihanan aurinkoinen anestesialääkäri Eric Inciarte Villaverde. Olo oli varsin rauhallinen siihen saakka, kunnes leikkaussalin ovi avautui ja näin keskellä huonetta olevan lavitsan, johon minun pitäisi köllähtää. Sillä hetkellä teki mieli juosta aamutakki hulmuten kauas pois.
Seuraava muistikuva on heräämöstä, missä yritin sinnikkäästi raottaa silmiäni, mutta luomet tuntuivat todella raskailta. Jotain puheensorinaa kuului ympäriltä ja olo oli todella raukea ja lämmin. Myöhemmin tajusin, että ihana lämpö johtui päälläni olevasta lämpöpeitosta. Etukäteen pelkäämääni pahoinvointia ei myöskään onneksi ollut. Sanoin hoitajalle nukkuvani vielä hetken ja annoin silmien painua kiinni.
Armoton vessahätä herätti hetken kuluttua ja kohta jo kuljinkin hoippuen hoitajan käsipuolessa kohti helpotusta. Samassa salissa makoili kymmenkunta kohtalotoveria, joilta suurimmalta osalta oli operoitu alaraajoja. Yhden toisen olkapääpotilaan näin myöhemmin pukuhuoneessa.
Kun ajatus alkoi hieman kulkea, tuotiin minulle menu, jolta sai tilata syötävää ja juotavaa. Vaikken ollut syönyt yli 12 tuntiin, ei ruoka oikein meinannut maistua ja koska oikea käsi oli poissa pelistä, oli ruokailu vasurilla hieman hankalaa. Leikattu käsi oli puudutettuna eikä liikkunut yhtään mihinkään. Kipua ei juurikin puudutuksesta johtuen onneksi ollut.
Iltapäivällä minua kävivät moikkaamassa sekä anestesialääkäri että ortopedi. Leikkaus oli kuulemma sujunut hyvin ja vaikka kyseessä on melko suuri leikkaus, pitäisi toipumisen olla kohtalaisen nopeaa. Minulle tehtiin siis Latarjet-operaatio, jossa korppilisäke siirretään hermoineen päivineen uudeksi tukirakenteeksi rikkoutuneen tilalle. Muistoksi jäi 6 reikää olkapään ja rinnan alueelle.
Kaiken kaikkiaan olen erittäin tyytyväinen tässä vaiheessa. Pari ensimmäistä päivää leikkauksen jälkeen toki olivat tuskaiset, mutta siitä selvittyä on vointi kohentunut vauhdilla. Ylihuomenna alkaa fysioterapia, joka varmasti tuo ainakin alussa hieman tuskaa kuntoutustaipaleelle. Positiivisin mielin otan kuitenkin kaikki haasteet vastaan ja pyrin siihen, että kesäkuussa olen jälleen ajokunnossa. Hoito Omasairaalassa on ollut ensiluokkaista ja todella hienosti potilaan huomioivaa, mistä olen erittäin onnellinen. Ja koska on se vakuutus, pääsi hoitoon nopeasti eikä kustannuksista ole tarvinnut kantaa huolta.
Ja kun on vielä kaiken lisäksi käsillä tämä mahtava aika vuodesta, niin voi päivittäin käydä ammentamassa voimaa luonnon heräämisestä. Jos sekin jaksaa kasvattaa kukkia ja avata lehtiä, jaksan minäkin hoitaa itseni kuntoon.
