Kevättalvi on ihmisen elämän parasta aikaa. Taivaalla killuva valopallo lämmittää aamuisen parinkympin pakkasen hetkessä plussalle ja imaisee hangille nautiskelemaan. Ja mikäs tässä on hangille kirmatessa - hiihtolatu kulkee viiden metrin päässä ja lähin hiihtohissi lähtee kohti korkeuksia parinsadan metrin päästä. Talviliikkujan kannalta katsottuna siis lähes täydellinen paikka tämä Kattivankkuri.
Matka Kainuun upeisiin maisemiin taittui pidemmän kaavan kautta kulkien Helsingistä Kokkolan kautta Vuokattiin. Moisen mutkan matkaan aiheutti liikkuvan kodin vaihto, joka tehtiin lennossa Kokkolalaisen vaunukaupan parkkipaikalla. Lasikuitukopin pituudesta putosi tässä hässäkässä puolisentoista metriä pituutta pois, joten nykyisen matkailukopin kanssa uskoisi pääsevän näppärämmin kesämatkoilla eteen tulleiden lähes tiettömien taipaleiden päähän.
Uuteen kotiin tutustumisen ohella on hyvin ehditty tutustua myös Vuokatin mahtavaan latuverkostoon sekä mutkamäkiin. Hiihtokilometrejä ehti kolmen päivän aikana kertyä lähemmäs 40, mutta tänään kertyi mittariin ainoastaan laskumetrejä. Sää oli kuin morsian, joka veti rinteeseen monia muitakin ja sai hissijonot taipumaan pitkiksi makkaroiksi. Onneksi on leiri kivenheiton päässä rinteestä ja omaan keittiöön pääsi pahimpaan ruuhka-aikaan nauttimaan gourmet-lounasta. Ja kun eivät jonot olleet lounaankaan aikana juurikaan lyhentyneet, niin mikäs sen parempi syy poiketa Ripa´s kuppilaan kukkulan laelle jälkkärikaakaolle ja -munkille.
Onpa tässä pääsiäistunnelmissa tullut tehtyä myös historiaa. Kauan olen kerännyt rohkeutta pulahtaa avantoon, mutta tähän asti olen siirtänyt tuota puuhaa niihin hetkiin, kun keski-iän kuumat aallot alkavat vaivata. Aaltoja ei ole vielä kuulunut, mutta lienee pää pehmennyt sen verran, että avannon kutsua en voinut enää vastustaa. Saunassa aikani lämmiteltyäni vetäisin uikkarit ylle ja päätin, etten palaa pihalta ennen kuin olen käynyt hyytävässä kylvyssä. Koska vastassa oli vastuksista suurin, oli avannossa tottakai pakko käydä ja tein sen sitten samantien kahdesti. Hieno kokemus, miksiköhän olen siirtänyt tätäkin asiaa näin pitkään?
Vielä pari päivää aikaa koluta Perskattia, Himskattia ja muita alastuloreittejä sekä hiihdellä varmasti tämän talven viimeiset pertsat. Mutta sitä jäämme juniorin kanssa pohtimaan, että missä on turskatti?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti