Laakerivika pakotti meidät pysähtymään Posion Himmerkissä suunniteltua pidempään. Alun perin oli tarkoitus viettää Posiolla vain yksi yö, mutta loppujen lopuksi hyvä että näin ei käynyt. Laakeri saapui Posiolle pian ja sen vaihtamiseenkaan ei kulunut kuin hetkinen, mutta syyt Himmerkiin jäämiseen olivat aivan muut. Leirintäalueella oli runsaasti fillarointiseuraa perheen juniorille, kelit olivat kauniit ja lämpimät ja paikka jo ennalta tiedetysti hyvä. Sitten viime käynnin lähelle parhaita vaunupaikkoja oli valmistunut uutuuttaan loistava huoltorakennus, joten paikan suosio senkuin kasvanee entisestään. Jo nyt Himmerkissä oli paljon leiriytyjiä, mikä toki lämmittää paikan fanin mieltä kovasti.
Alun perin oli tarkoitus ajella heti alkuviikosta Iso-Syötteelle ja olla siellä parkissa lauantain maastopyöräkisoihin saakka. Iso-Syötteellä kerrotaan olevan loistavat maastopyöräreitit, joihin oli tarkoitus tutustua. Onneksi kuitenkin puolipakosta jäimme pidemmäksi aikaa Himmerkiin, sillä Iso-Syötteen talvella niin upea caravan-alue oli melko ankea paikka näin kesäaikaan. Maisemat toki ovat upeat ja kelpasihan sitä 10-vuotis hääpäivän kunniaksi kilistellä Iso-Syötteen hotellin maisemaravintolassa.
Lauantaiaamuna koitti perheen herran totuuden hetki, kun Syöte MTB:n osallistujat kokoontuivat päärinteiden ala-asemalle lähtövalmiiksi. Edessä 60 km rankkaa maastopyöräilyä. Loppuhuipennuksena viimeiset n. 7 km kestävä nousu Iso-Syötteen huipulle, missä maali sijaitsee.
Oskarin kanssa pyöräilimme letkan perässä ensimmäiset kilometrit Pikku-Syötteen huipulle, josta jatkoimme omia reittejämme. Tarkoituksena oli löytää sellaiset paikat, joissa voimme bongata kilpailijoita maastossa. Erittäin suurpirteistä karttaa kisareitistä seuraamalla löysimme kuin löysimmekin hyvät spotit reitin varrelta ja pääsimme kannustamaan polkijoita. Vaikka Oskarin kannustushuudosta isälleen voikin olla montaa mieltä: "Hyvä isi, sä et oo viiminen!"..
Pojan kanssa ajoimme Syötteen huipulle hieman kisaajia helpompaa, asvalttipäällysteistä, tietä pitkin. Päästyämme huipulle puolen päivän maissa, olivat ensimmäiset 60 km:n ajajat jo tulleet maaliin. Ei voi muuta kuin ihailla tuota raakaa voimaa, jolla herrat ovat polkeneet menemään! 60 km näin vaativassa maastossa alle kolmen tunnin on huikea suoritus. Ja sitten oli vielä niitä hurjia, jotka ohittavat maaliviivan ja lähtevät saman tien toiselle kierrokselle; teepä temppu perässä ja polje 120 km tunturimaastossa yhtä soittoa.
Kilpailija numero 63 saapui maaliin 4 tuntia 45 minuuttia lähdön jälkeen. Hieno suoritus myös häneltä ja kun omasta kokemuksesta tietää, että ihan helposta hommasta ei ole kyse, on mies olantaputukset ansainnut. Hampaankoloon jäi ainoastaan se, että itse ei ollut mukana polkemassa, mutta ensi vuonna täytyy korjata myös tämä aukko. Oskari on silloin taas vuotta vanhempi ja tähtäänkin hänen kanssaan 30 kilometrin lenkille. Tänä vuonna ajoimme kilpailijoita seuratessamme kaikkiaan 22 km ympäri Iso-Syötteen maastoja, joten kovin montaa kilometriä pidemmälle ei tarvitse jaksaa polkea, jotta on 30 km täynnä. Ensi elokuuta siis odotellessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti