Koska olin ensimmäistä kertaa osallistumassa tähän rentohenkiseen tapahtumaan, halusin olla etukäteen näkemässä, missä ja miten vaihdot lajista toiseen tapahtuvat. Ensimmäisinä altaaseen pulahtivat tytöt alle 12 vuotta, joista parhaimmat vetelivät allasta ympäri todellisen uimarin elkein. Osa lähti pyöräosuudelle uimapuku yllään vain laittamalla kypärän päähän ja kengät jalkaan ja säästi näin paljon aikaa vaihtopaikalla. Hyvä idea seuraavaan kertaan! Myös kengänvaihdon juoksuosuuden alussa voi unohtaa ja kannattaa siis polkea juoksulenkkarit jalassa. Itse en voinut tätä vaihtoa tällä kertaa enää perua, sillä pikkuruisilla lukkopolkimilla ei tavalliset lenkkarit kovassa menossa pysy. Pahus! Mutta ei se mitään, pitäähän sitä jotain parannettavaa jäädä seuraavaan kertaan.
Oma pyörä tulee viedä tarkastukseen noin tuntia ennen oman lähtöryhmän lähtöaikaa. Samalla jätetään järjestäjille pussi, josta löytyvät vaihtovermeet juoksuosuutta varten. Pyörän luokse puolestaan jätetään uinnin jälkeen päälle puettava lisävaatetus sekä kengät, sukat ja kypärä. Tämän jälkeen voikin aloittaa viimeisen vaiheen henkisestä valmistautumisesta koitokseen ja siirtyä kohti pukuhuonetta. Ennen omaa lähtöä on vielä mahdollista lämmitellä uimalihaksia harjoitusaltaassa ja todeta viimeistään tässä vaiheessa, että uintiosuudesta tulee tuskallinen matka. Ainakin allekirjoittaneelle kävi juuri näin.
Pukuhuoneessa oli mahtava tunnelma! Ylhäällä penkillä seisova, kovaan ääneen huutava nainen kokosi kunkin lähtöryhmän jäsenet numerojärjestykseen ja tsemppasi jokaisen hyvään fiilikseen. Enää ei voinut perääntyä, vaikka hetkellisesti mieli tekikin. Siinä altaalle kanajonossa astellessa saattoi hetken kuvitella olevansa suurenkin luokan atleetti matkalla olympiakisojen finaaliin.. Kunnes palasi karuun totuuteen ja epäuskoon siitä, että voimat riittävät kolmeen kierrokseen altaassa, joka kaiken muun haasteen lisäksi muistuttaa lähinnä ihmiskeittoa. Oli nimittäin melko tiivis tunnelma.
Ensimmäinen 100 metrin pituinen kierros altaassa oli yhtä tuskaa. Jäin täydellisesti sumppuun enkä saanut mitään luontevaa rytmiä uintiini. Yleensä niin miellyttävä elementti tuntui suurelta viholliselta ja hetken meinasin jo jättää leikin kesken. Mutta kuin ihmeen kaupalla kauhominen alkoikin alkuhässäkän jälkeen sujua ja pääsin vauhtiin päästyäni jopa ohittelemaan muita ja onnellisesti perille kuivalle maalle. Miten ihanalta maa tuntuikaan jalkojen alla!
Pyöräilyosuuden tiesin jo etukäteen olevan helpoin osuus. Tässä kisassa kierrettiin kaksi 5 kilometrin lenkkiä, joilla oli sekä vauhdikkaita alamäkiä, pari ylämäkeä että tiukkia neulansilmämutkia. Vanha kunnon GT toimi jälleen moitteettomasti koko lenkin, mistä toki kuuluu iso kiitos myös huoltomiehelle, joka vielä aamulla teki pyörälle viimeisen huollon ja koeajon.
Vaikka pyöräily kulkikin kevyesti, oli jaloille tullut annettua ajellessa sen verran kyytiä, että juoksutaival alkoi tahmeasti. Jalat olivat kuin tukit, mutta onneksi juoksuosuuden alkumatkassa oli leppoisaa tasamaata ja alamäkeä. Matkaan kuului kaksi 1,5 kilometrin pituista kierrosta, joiden loppuosa oli tappavaa ylämäkeä. Toinen kierros, eli viimeiset metrit ennen maaliin tuloa huipentuvat siis kätevästi ylämäkeen,joten vauhdikas loppukiri ja näyttävä maaliintulo jäävät tavoitteeksi ensi vuoteen.
Tavoiteaikani oli alle tunnin. Ei mitään aikasempaa kokemusta triathlonista, joten ajattelin 300 metrin uintiin, 10 kilometrin pyöräilyyn ja 3 kilometrin juoksuun vaihtoineen kuluvan aikaa ainakin tunnin verran. Seurasin koko suorituksen ajan aikaa omasta Forerunneristani ja olinkin yllättynyt, kun jälkimmäisen juoksukierroksen alkupuolella aikaa oli kulunut vain noin 45 minuuttia! Loppuajakseni tuli 50:15, johon olen erittäin tyytyväinen. Vanha koira voi siis oppia uusia temppuja ja ylittää itsensä. Hyvältähän tämä tuntuu!
Kokonaisuutena Helsinki City Triathlon oli huikean hieno kokemus ja kaikki järjestelyt oli hoidettu kympin arvoisesti. Yleisfiilis oli todella positiivinen ja kaikilla hymy huulessa. Ylivoimaisesti paras tämän suuruusluokan liikuntatapahtuma, mihin olen koskaan osallistunut. Aivan varmasti osallistun ensi vuonna uudelleen, mutta hieman erilaisella harjoitusohjelmalla. Tai siis, nyt ei ollut mitään harjoitusohjelmaa, mutta ensi vuotta silmällä pitäen tulee olemaan. Ja tähän ohjelmaan kuuluu reilusti uintia.
No huh, nostan hattua! Miten me ihmiset ollaankin niin erilaisia? Ihanaa, että olet saanut tehdä sellaista, mistä nautit - ja vielä ihanampaa on, ettei mun tarvi tehdä samaa :)
VastaaPoista