Aluksi harjoiteltiin BMX-ajotekniikkaa pääradan vierestä löytyvällä harjoitteluradalla. Pumppaaminen, polkimien asento ja jarruttaminen tulivat pikkuradalla tutuiksi ja pikkuhiljaa päästiin siirtymään suuremmille nyppylöille. Ohjaaja kertoi, että radalla ei ole kuin yksi vaarallinen kohta, joka on lähtötornin jälkeinen kukkula. Joukkuetta ei siis vietykään heti ylös lähtötorniin, vaan ensimmäisen kukkulan haltuunottoa harjoiteltiin astetta matalammalta lähtölavalta kaatumisten minimoimiseksi.
Kunkin pumppailusuoran päässä sijaitsee asvaltoitu kaarre, jonka päälle voi halutessaan polkaista vaikka pitämään pientä huilitaukoa. Pääsuoran jälkeisen kaarteen harjalla harjoiteltiin alastuloa ja jarruttamista ennen kukkulaa. Tämän jälkeen tärkeimmät tekniset seikat olikin läpikäyty ja jengi pääsi polkemaan rataa ympäri omassa tahdissa. Ajoajan lopuksi otettiin vielä pari ihan virallista starttia lähtötornista puomin takaa. Kärkisijasta käytiin tiukkaa taistoa Oskun ja Antonion välillä ja voitto taisikin mennä vuorotellen jompaan kumpaan osoitteeseen.
Setti hikisiä nuoria miehiä malttoi viimein reilun tunnin ajon jälkeen istahtaa synttäripöydän ääreen nauttimaan tarjoiluista. Keskustelua käytiin siitä, miten laji olikin rankempi kuin miltä näyttää ja miten yksi sun toinen oli halukas tulemaan kokeilemaan BMX-ajelua toistamiseen. Aistin pyöräilykärpäsen puraisseen ja mikäs sen parempaa puuhaa energisille miehenaluille, kuin vauhdikas BMX.
Tänä vuonna tällaiset synttärikuviot,
saapa nähdä mitä vuoden kuluttua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti