Jotain uutta, jotain vanhaa

Saariselästä on tässä vuosien saatossa kehkeytynyt kesäloman vakiokohde. Jokin käsittämätön tuossa paikassa niin kovasti kiehtoo. Liekö omilla muistoilla Saariselän maastoista nuoruusajoilta jotakin tekemistä asian kanssa. Tai ehkä se on sitä halua yrittää siirtää jotakin jälkipolvelle ja toivoa, että hänenkin lapsensa veisivät omia lapsiaan kulkemaan pitkin Lapin hiljaisia, karuja ja kiehtovia polkuja. 

Vahvasti väittäisin, että kun kerran Lappiin eksyy ja rakastuu, korventaa tuo rakkaus sielua läpi koko elämän. Kuin ihmissuhteissakin, välissä voi olla vuosia kun ei nähdä, mutta suhde säilyy lujana ja aina kun Lappiin saapuu, tuntee olevansa kotona ja sielu rauhoittuu. 

Tänä kesänä kelit eivät todellakaan ole hemmotelleet lomalaisia missään suunnalla Suomea. Ilta, jolloin saavuimme Saariselälle, oli aurinkoinen ja päätimme käyttää tilaisuuden hyväksemme. Sopivasti ennen puolta yötä pakkasimme reppumme ja lähdimme kipuamaan kohti Kiilopään huippua. Aurinko paisteli kauniisti lähes pilvettömältä taivaalta ja sehän ei laskekaan seuraavan kerran kuin vasta heinäkuun 28. päivä. Arvelimme kuitenkin auringon painuvan läheisen Ahopään huipun taakse, mutta Kiilopään huipulle sen kuitenkin pitäisi näkyä läpi yön; olihan Kiilopää jonkin verran Ahopäätä korkeampi. 

Ja niinhän se näkyikin. Huipulla kaivoimme untuvatakit repusta ja nautimme hetken täydellisestä rauhasta tunturin laella. Hengitykset höyryten katselimme kauas silmän kantamattomiin siintäviä tuntureita tuntureiden perään, joita öinen aurinko upeasti väritti taianomaisin sävyin. Huipulla ei ketään muita meidän lisäksi, ympärillä valtava erämaa, kello tasan 12 yöllä ja taivaalla mollottava heinäkuinen aurinko. Melko täydellistä, vaikka lämpötila olikin melkein pakkasen puolella ja käsineet olisivat olleet mukava lisä. 

Toinen Saariselän hurmiollisista asioista on Kylmäkylpylä ja savusauna. Kylmäkylpylä on Kiilopuroon tehty pieni levennys, johon pääsee pulahtamaan savusaunan löylyissä lämmettyään. Tänä kesänä puron vesi oli erityisen raikasta, kun ei ole ollut helteitä vettä edes hitusen lämmittämässä. Itselläni jäi talviturkki Kiilopuron 9-asteiseen veteen. Hieman yllätyin itsekin, että tulin uineeksi tuossa hyisessä vedessä, mutta erityisen iloinen olin poikani rohkeudesta. Tunnetusti hän ei ole ollut kylmien vesien ystävä, mutta siellä hän Kiilopurossa polskutteli saarelle ja takaisin eikä edes juossut viivana saunan lämpöön pulahduksen päätteeksi. Kaveri alkaa karaistua. 

Jälleen kerran hieno visiitti Saariselällä. Kaiken yllä mainitun lisäksi ehdin Oskun kanssa käydä kiertämässä Kiirunapolun, juoksennella uusilla paljasjalkakengilläni sekä etsiskelimme geokätköjä ja paistoimme lettuja Maahisessa. Ja mikä parasta, herra pikkuherra sai viettää 12-vuotissynttäreitään unelmapaikassaan. 

Ja sitten sitä jotain uutta. 

Saariselältä huristelimme Posiolle, mutta tällä kertaa Livojärven rantaan Livohkaan. Livohka kuulosti täydelliseltä, kun majoitushintaan kuuluivat niin sauna kuin sähkökin, sekä vielä kaiken lisäksi kalastusluvat Livojärveen ja veneen käyttö. Livohkassa on myös upeat ulkoilumaastot, eli aika täydellinen paketti. 

Livohka osoittautui hyväksi paikaksi, johon varmasti tulee mentyä uudemmankin kerran. Kelit olisivat toki voineet olla paremmat, mutta eihän niitä oikein voi valita. Parin päivän ajan kuivattelimme herrojen kamppeita lähinnä höyrysaunaa muistuttavassa majoituskopperossamme, kun kalastusreissullaan joutuivat rankkasateen kouriin. Lisäksi erehdyin pyykkäämään polkujuoksureissullani hikoontuneet vaatteeni, eivätkä nekään meinanneet millään kuiviksi tulla tuhdin kosteassa ilmanalassa. Mutta kokonaisuutena siis hieno paikka ja upeat maastot; ensi kerralla kiitos kivempaa keliä peliin.