Posijou!

Reitit alkavat vuosi toisensa jälkeen toistaa itseään ja matkailupaikkatarjonnasta seuloutuvat parhaat valituiksi yhä uudelleen ja uudelleen. Yksi tällaisista paikoista on Posio. Jostakin tuntemattomasta syystä Posio vetää puoleensa vuosi toisensa jälkeen, kesät talvet. Niin myös tällä reissulla.

Kitkajärven rannalta löytyy Lomakeskus Himmerki, joka tarjoaa majoituspalveluita niin mökkien kuin matkailuajoneuvopaikkojen muodossa. Vuosien saatossa alueella on uudistettu rakennuksia, jotka ovat tällä hetkellä erinomaisessa kunnossa ja tarjoavat matkailijalle hyvät puitteet leiriytymisen oheispalveluihin. Alueena Himmerki on erähenkinen ja siellä pääseekin oikeaan erämatkailutunnelmaan. 

Lomaillessamme Posiolla olemme useaan otteeseen vierailleet Kota-Huskyssa, jota pyörittää Sassalin pariskunta Lauri ja Marika. Kota-Husky tarjoaa talvisin koiravaljakkoajeluja Posion hienoissa maisemissa. Useana talvena olemme koiravaljakkosafarilla olleet ja kesäisin on ollut tapana käydä moikkaamassa karvaisia kavereita ja heidän omistajiaan. Koirat ottavat vierailijat aina yhtä iloisina vastaan ja märkien pusujen määrä on valtaisa!

Posiolla ollessamme päätimme myös käydä katsomassa, miltä Korouoma näyttää näin kesäaikaan. Matkaa kanjonin pohjalle kertyy parkkipaikalta vain reilu kilometri ja alamäkeen matka taittuu varsin vauhdikkaasti. Hiekkamäkeä alas taivaltaessamme muistelimme yhdessä haikeina talvea, jolloin matkaa voi taittaa vieläkin vauhdikkaammin, pulkalla. 

Alhaalla kanjonin pohjalla on tulistelupaikka, joka tällä kertaa kuhisi rippileirillä olevia nuoria. Lahtelaisten nuorten porukka oli tullut Posiolle viettämään seikkailu-rippileiriä, johon kuuluu erilaista vauhdikasta toimintaa Posion ympäristössä, kuten köysillä kalliolta laskeutumista, koskenlaskua yms. Jatkoimme matkaamme nuotiopaikalta Korouoman jääputoukselle, joka tähän aikaan vuodesta oli hyvin pieni ja kapea, louhikkoista rinnettä alas loriseva vesinoro. Kivikkoisesta rinteestä huolimatta emme suostuneet ihastelemaan pienen pientä vesiputousta kaukaa louhikon takaa, vaan päätimme kivuta ylemmäs. Kaksi herraa taittoi matkan nopeasti kuin vuorikauriit, mutta rouvalla kesti kivikkorinteen valloittamisessa hieman kauemmin. Kaikki kuitenkin pääsivät lopulta perille ja kylläpä oli hieno tunne katsella maailmaa hieman korkeammalta.

Korouoman kalliorinteen valloituksen jälkeen paluu nuotiopaikalle, jossa makkaranpaistoa ja nuorelle herralle lettumaistiaisia riparilaisilta. Täysin vatsoin olikin hyvä lähteä tallustamaan tiukkaa ylämäkeä takaisin kohti pysäköintialuetta. 

Posi-jou! -lappiräpin sävelin sanomme jälleen kerran hetkeksi heipat Posiolle!