Juhannusta vietettiin jo pari viikkoa sitten. Vanha kansa, ja vielä nykyinenkin sanoo, että juhannukselta se kesä taittuu ja alkaa matka kohti talvea. Kun kesälomaan on aikaa vielä pari viikkoa, ei tätä toteamusta suostu tietenkään hyväksymään, vaan ajattelee parhaimpien kesäkelien olevan vielä edessä päin.
Virallista ajanottoa Pirkan pyöräilyssä ei ole, mutta Antin aika oli oman ajanojon mukaan jotain 4 tunnin 15 minuutin hujakoilla ja omani hieman yli 5 tuntia. Kelpo suoritus kaiken kaikkiaan ja parasta kaikessa, viime vuoden kaltaista polvikipua ei tullut. Tästä onkin hyvä siirtää ajatukset muutaman viikon päässä siintävään Syöte MTB:hen.
Perinteinen Pirkka
Kesäkuun alussa, ennen Suomen suven kohokohtaa, kävimme herran kanssa polkemassa minun osaltani jo perinteeksi muodostuneen Pirkan pyöräilyn. Olin ilmoittaunut lähtöryhmään alle 5 tuntia ja tämä porukka lähti polkemaan parisenkymmentä minuuttia ennen sitä lähtöryhmää, jossa toinen Karhuperheen jäsenistä lähti matkaan. Kurun huoltopisteellä 58 kilometrin kohdalla Miyatamies sai minut kiinni ja nestetankkauksen ja energiapatukan popsimisen lomassa vaihdettujen kuulumisten jälkeen seuraava havainto tästä maanteiden menijästä olikin vasta maalissa. Minkä luonnon lahjakkuuden pyöräilymaailma onkaan tässä polkijassa menettänyt; sen verran vauhdikasta oli meno eikä kuulemma edes tuntunut missään. Paitsi lompakossa, sillä heti pyöräilyn jälkeisellä viikolla perheeseemme saapui uusi jäsen, Merida cyclo cross. Jos meinaa tämän joukkueen tahdissa vähänkään pysyä, pitänee päivittää omakin kalusto jollakin aikavälillä.
Virallista ajanottoa Pirkan pyöräilyssä ei ole, mutta Antin aika oli oman ajanojon mukaan jotain 4 tunnin 15 minuutin hujakoilla ja omani hieman yli 5 tuntia. Kelpo suoritus kaiken kaikkiaan ja parasta kaikessa, viime vuoden kaltaista polvikipua ei tullut. Tästä onkin hyvä siirtää ajatukset muutaman viikon päässä siintävään Syöte MTB:hen.
Reitti 2000 ja Pirttimäki
Eräänä viikonloppuna saimme idean lähteä polkemaan reitti 2000:tta. Reitti on pääkaupunkiseudun pyöräilyreitiksi siitä ihmeellinen, että maantiellä ei juurikaan tarvitse ajaa, vaan polkien kuljetaan pääsääntöisesti metsässä. Ihmeellisen tästä tekee se, että lähtöpiste on Helsingin keskustan tuntumassa Laaksossa ja reitti kulkee Vantaan ja Espoon kautta Nuuksioon ja niin edelleen. Periaatteessa tätä reittiä pääsisi katoamaan kauas Rovaniemelle asti sivistystä juurikaan näkemättä. Moniko pääkaupunkiseutulainen tietää, että meillä on ihan tässä käden ulottuvilla näin mahtavat ulkoilupuitteet?
Reitti 2000:lla on yhteensä pituutta alkupisteestä takaisin alkupisteeseen n. 110 km. Tokikaan emme tätä koko matkaa polkeneet, vaan ainoastaan reilun 60 kilometriä. Kaikille reitille aikoville voi todeta, että ihan maantiepyörän (cyclo crossin ehkä joo, mutta karheilla renkailla) mentävää joka kohta ei ole, joten maastopyörä kannattaa ottaa alle. Välillä joutui kapearenkaista menokkia kantamaan pahimpien paikkojen yli, mutta olihan se kokemus sekin.
Kaiken juurakoissa seikkailujen jälkeen nautimme maittavan keittolounaan Pirttimäessä, joka olikin varsin mukava taukopaikka. Tarjolla on kohtuuhintaista keittolounasta juoman ja sämpylän kera ja muitakin herkkuja on kaupan. Nälkäisenä olisi tehnyt mieli ostaa kasa donitseja ja muita ihania makupaloja, mutta onneksi pankkikortin lukulaite päätti kenkkuilla juuri minun kohdalla ja käteistä oli mukana vain rajoitetusti.
Koko kokonko
Palatakseni siihen, mistä tämän kirjoituksen alun perin piti kertoa, oli juhannus mitä kauneimmissa Vihtijärven maisemissa. Perinteinen kokko roihusi valoisassa suvi-illassa, ruoka oli maistuvaa ja superkuu tarkkaili taivaalla. Suomen kesä, kauneinta ikinä. Heti talven jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti