Kuusamossa majoituimme tuttuun tapaan Juuman leirintäalueella. Alueelta on helppo lähteä tutkimaan sekä kalavesiä että upeaa ympäröivää luontoa. Perheen kalastavat miehet haikailivat Kitkajoen Harrisuvannolle petoja narraamaan, joten sinnehän me päiväretkemme suuntasimme. Keli oli kuuma ja liikkeellä muutama pikkuystävä. Maiseman upeus kuitenkin vei kaiken huomion, joten ystävien emme antaneet häiritä vaan nautimme hienosta kesäpäivästä luonnossa.
Harrisuvannon mutkassa lounaskokkina toimi Oskari, joka loihti retkeläisille maittavan pasta-aterian. Trangian käyttöä on selvästi partiossa harjoiteltu, sen verran sujuvasti kokkauslaitteen käyttö pojalta luonnistui.
Iltapäivällä keli alkoi muuttua sateisemmaksi ja ukkostakin oli odotettavissa. Oskarin ehdotuksesta lähdimme kaksin pojan kanssa taivaltamaan Pientä Karhunkierrosta pitkin jalan kohti Juumaa Antin jäädessä vielä kalastelemaan Kitkajoelle. Kylttien mukaan matkaa Juumaan kertyisi 4 km.
Ukkonen aloitti jytinänsä heti matkaan lähdettyämme. Keli oli kovin trooppinen ja päälle puetussa Gore Texissä meinasi paistua noustessaan 250 porrasta kohti Kallioporttia. Puolessa välissä kohtalaisen jyrkkää portaikkoa oli pidettävä luova tauko ja taisipa takkikin aueta tässä kohtaa. Hikinen nousu kuitenkin palkitsi uurastajansa, sillä Kallioportti oli huikea paikka! Puunlatvojen yläpuolella saattoi hetken katsella maailmaa lintuperspektiivistä ja ihailla Kuusamon seudun jylhää maisemaa.
Loppumatkalla Pienellä Karhunkierroksella tuli vastaan myös monia upeita paikkoja. Oli koskia ja soita, riippusiltoja ja suolampia. Saimmepa eräässä kohdassa matkaseuraksemme pari poroakin, jotka naksuvine polvineen taivalsivat samaa polkua kanssamme.
Noin kilometri ennen Juumaan saapumista sattuu reitille valkoisena kuohuva Myllykoski. 1930-luvulta peräisin oleva entisöity ratasmylly sijaitsee Myllykosken partaalla ja myllyssäpä riittikin taas hetkeksi pikku-insinöörille ihmeteltävää.
Viimein pääsimme jatkamaan matkaa kohti Juumaa, missä vaellustaitojemme suhteen epäluuloinen autokuski meitä jo odottikin. Kaikille Karhunkierrokselle suuntaaville on kyllä todettava, että taitava pitää olla, jos reitiltä onnistuu eksymään. Opastus on sen verran tehokasta, että ilman karttaakin pärjäisi hyvin, mutta tokikaan niin extremeä touhua en kenellekään suosittele. Karhunkierrosta sinällään voin lämpimästi suositella jokaiselle; maisemat ovat upeat ja vaihtelevat, laavuja ja muita majoituspaikkoja on runsaasti ja ne sijaisevat kauniilla paikoilla eikä reitillä tarvitse taivaltaa yksin. Porojen lisäksi liikkeellä on myös runsaasti muita retkeläisiä.
Kaiken kaikkiaan hieno päivä Oulangan kansallispuistossa ja erityisen antoisia olivat pojan kanssa kaksin vietetyt vaellushetket. 11-vuotiaan kanssa näkee luonnon ja sen ihmeet ihan uusin silmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti