perjantai 25. heinäkuuta 2014

Matka taittuu

Laamalansaaresta Polarin ja kolmen Karhun matka jatkui Saimaan rantoja nuoleskellen kohti itärajaa. Helle helli lomalaisia ja vaikka matkaa taitetaankin ilmastoidulla autolla, meinaa hiki puskea pintaan ihan väkisin. Matkan varrella eteen tuli toinen toistaan kauniimpia levähdyspaikkoja, mutta usein ne olivat niin täynnä turisteja, ettei kulkineellamme mahtunut sekaan parkkeeraamaan. Kunnes tovin ajeltuamme näkyi edessä viehättävä pikkuspotti, johon stoppasimme hetkeksi. Tauolla virkistävä pulahdus Saimaaseen ja sitten takaisin auton penkille matkaa jatkamaan.



Olimme katselleet Leirintäoppaasta sopivia alueita, mihin leiriytyä seuraavaksi. Listalla oli muutamiakin ehdokkaita, mutta karavaanarimatkailun paras puoli astui kuitenkin paikan etsinnässä esiin. Sattumalta tien varressa siinti upea kangasmaasto Saimaaseen laskevine hiekkarinteineen. Rantatörmällä oli jo parkissa muutama muukin retkeläinen ja tämän jonon jatkeeksihan me parkkeerasimme oman yhdistelmämme. Upea ilta upealla paikalla.



Hienona itä-Suomalaisena löytönä pitää mainita SFC Hietajärvi Kiihtelysvaarassa. Mukava pieni SFC-alue, jossa erittäin hyväkuntoiset huoltotilat ja hyvät saunat. Ehdoton plussa on se, että naisten ja miesten saunavuorot ovat samaan aikaan, joten koko ilta ei mene saunomiseen. Eikä kalavesissäkään tainnut moittimista olla, kun Antin ja Oskarin yölliseltä kalareissulta tuotiin tuliaisina kirjolohi. Ja tietysti ne polkuautot - niistä pisteet Oskarilta. 




Jo toista kertaa pääsimme vierailemaan upeassa Ärjänsaaressa. Antin Kari-eno perheineen lomailee Ärjässä koko heinäkuun ja oli kutsunut meidät jälleen vierailulle luokseen. Pari vuotta sitten kävimme ensivisiitillä tässä saaressa ja paikka pääsi heti meidän top 10 -listalle. Vuosi sitten Ärjässä jäi sateisesta kelistä ja uhkaavasti lähestyvästä Syöte MTB:stä johtuen käymättä, mutta nyt keli oli kohillaan ja pyöräkisat tulossa vasta parin viikon kuluttua. 








Hetket Ärjässä kuluivat saunoen, syöden, uiden ja Ärjän Onnessa vieraillen. Niin, ja käppänän pentuja ihastellen. Saaressa oli seitsemän syötävän suloista musta-hopeaa kääpiösnautserin pentua, joita piti tietenkin paijata ja pusutella ahkerasti. Onneksi jokaiselle pennulle oli jo koti tiedossa, niin ei tullut tälläkään kertaa kiusausta ottaa yhtä pennuista mukaan. 





Lomafiiliksissä jatketaan

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti