Kriisivaihe?

Olen jo jonkin aikaa epäillyt, että näinkö minuun on iskenyt ennenaikainen neljänkympinkriisi. Olen ilmoittautunut useampaan urheilutapahtumaan tänä vuonna, kuten Helsinki City Triathloniin, Pirkan Pyöräilyyn ja maastopyörämaratoneille. Muutama muu häppeninki on vielä harkinnassa, mutta luulenpa että lista ei suinkaan jää tähän. Pitkän pehmittelyn jälkeen kotijoukot saivat minut hankkimaan kunnon maastopyörän ja nyt kynnän pitkin keskuspuiston polkuja useampana päivänä ja iltana viikossa. Aivan mahtavaa mielentyhjennystä! Keskittymisen reittivalintoihin täytyy tällaisella aloittelijalla olla niin herpaantumatonta, että maastoajelun jälkeen on henkisesti aivan puhki. Oma mieli on se haastavin vastus. Sekunnin murto-osassa on päätettävä itsensä kanssa ajanko tästä vai talutanko ja jos ajan niin mistä kohdasta. Samalla tulee muistaa myös tekniset kikat, joita tietyissä maastonkohdissa tulee käyttää hyödyksi. Ja jos ei suju, niin kenkä pitää muistaa irrottaa lukkopolkimesta, ettei päädy pitkäkseen mättäälle tai kalliolle. Kaiken tämän hallinta vaatii täydellistä keskittymistä ja lukuisista osumista ja "hyvästit kauniille kesäsäärille" -tyyppisestä lopputulemasta huolimatta olen jäänyt täydellisesti koukkuun! 

Pirkan Pyöräily

Hieman jälkijättöisesti pari sanaa pyöräretkestä Näsijärven ympäri. Muuan ystäväni houkutteli minut mukaan tälle 134 km pitkälle pyörämatkalle ja totuuden hetki koitti varhaisena sunnuntaiaamuna 10.6.2012. Etukäteen ajattelin, etten ikimaailmassa selviä moisesta matkasta hengissä, mutta koska tämä oli ystävälleni jo 12. kerta Pirkan Pyöräilyssä, uskaltauduin uhkarohkeasti mukaan. Pidimme heti alusta lähtien hyvää n. 25 km/h -vauhtia yllä vaikka vastaan tuli hyvinkin vaihtelevaa keliä. Melkein kaikkea muuta tuli matkan aikana taivaalta paitsi lunta ja Suomen kesä jälleen kerran osoitti monimuotoisuutensa. Pysähdyimme jokaisella huoltopisteellä joko nauttimaan rusinoita tai muita tarjolla olleita energian lähteitä sekä vessavierailulle. Kauaa ei kuitenkaan malttanut pysähtyä, vaan kourallinen rusinoita suussa piti heti päästä takaisin jatkamaan matkaa. 

Kokonaiskokemuksena Pirkan Pyöräily oli hieno. Ei ollenkaan niin uuvuttava, kuin mitä etukäteen ajattelin. Ainoastaan polvet muistuttelevat edelleen, melkein kuukauden pyöräilyn jälkeen, ettei koitos ollut niiden mieleen. Toinen kipeytynyt paikka oli takamus, josta murheesta tuskin pääsee mitenkään eroon pyöräilyn olleessa kysymyksessä. Polviasialle sen sijaan on tehtävä jotakin, mutten ole vielä keksinyt mitä. Muuten voin näinkin pitkää pyörämatkaa suositella ihan jokaiselle ja itselläni seuraava pitkänmatkan pyöräilykoitos onkin asetettu jo syyskuulle, jolloin ajetaan Tour de Helsinki, 140 km. 

Onnellisina maalissa! 134 km pyöräilyä takana.

Maratonia maastossa

Viimeisin hurahdus, maastopyöräily, on vienyt minut jo yhteen kilpailuun tänä kesänä. Olin ollut yhdessä MTB marathonkilpailussa maastossa kurkkimassa, millaisesta hommasta oikein on kyse. Näytti kiinnostavalta ja rohkeasti ilmoittauduin mukaan Korson MTB marathonille 3.6.2012. Puolikkaalla päätin kilpaurani aloittaa; puolikkaan pituus Korsossa oli 32 km. Kuulostaa äkkiseltään lyhyeltä matkalta, mutta maastossa mutalillissä ja kaikenlaisten mäkien päälle taivallettuaan oli parinkymmenen kilometrin jälkeen jo aivan kuollut. Lisäksi kun tekniikka on vielä harjoitteluasteella, voin hyvällä omalla tunnolla taputtaa itseäni selkään kelpo suorituksesta. Olin naisten sarjan 9. ja pienellä petraamisella olisi hyvät saumat päästä jo lähelle palkintosijoja. Kesän kuluessa on edessä vielä muutamat marathonkilpailut, joten nähtäväksi jää mihin naisen rahkeet riittää ja onko ahkerasta harjoittelusta ollut hyötyä. 

Korson MTB marathon, tiukkaa taistelua!

Aikaa ennen kyynärsuojia. Keskuspuistosta tuliaisina osumia.