Maanantai oli pyöräilypäivä. Lähtiessä tuuli puhalteli melko navakasti ja viileästi, mutta muutaman sadan metrin jälkeen, Ahopään huippua kohti polkiessa, vilu oli tiessään. Pari kilometriä silkkaa pelkkää nousua kivilouhikossa otti polkijoilta luulot pois heti alkuunsa. Ahopäältä alkoikin vauhdikas alamäki, joka jatkui aina Laanilaan saakka. Savottakahvilan pihassa pieni tauko ja sitten kohti Saariselän keskustaa. Alhaalla kylässä nälkä alkoi hiukan kurnia vatsassa ja päätimmekin syödä lounasta Kaunispään huipulla Huipussa. Muutama kilometri jälleen ylämäkeä pulkkamäen pohjaa pitkin. Välillä meinasi usko loppua, kun yhden nyppylän laelle päästyään edessä oli aina vaan uusi nyppylä, mutta ilmestyihän se Huippukin viimein näkökenttään. Koko retkue saapui hienosti polkemalla paikalle, myös herroista nuorin. Kermainen lohikeitto oli taatusti ansaittu!
Päivän saldo: kolmisenkymmentä kilometriä, josta ehkä kolmasosa nousua, ja viitisen tuntia pyöräilyä erämaassa. Jostain syystä uni maittoi!
Seuraava päivä oli enemmän tai vähemmän palautumispäivä, minkä äiti ja lapsi viettivät kipuamalla Kiilopään huipulle ja mies lähti etsimään kalavesiä Rajajoosepin seutuvilta. Keli Kiilopäällä oli hieno ja seurasimmekin lapsen kanssa, kuinka sadekuuro ylitti Saariselän kylän ja Kaunispään. Me emme kastuneet; vasta leiriin päästyämme ropisivat ensimmäiset sadepisarat asumuksemme kattoon.
Illalla vielä Kiilopään kylmäkylpylään uimaan ja savusaunaan. Virkistävä päätös hienolle päivälle.
 |
| Näissä maisemissa mieli lepää. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti