Pohjoisemmas

Pari päivää kului rattoisasti Hyrynsalmen kupeessa Villi Vonkassa. Ja koska sääkin suosi, myös hienoista hiekkarannoista pääsi hetken nauttimaan. Aikaan Vonkassa osui myös yksi kesän tärkeistä hetkistä: juniorin syntymäpäivä! Lapsi raukka on tuomittu jokavuotiseen mansikkaherkkutarjoiluun, kun eihän kesän punaisia, parhaimmillaan olevia herkkupalleroita malta jättää käyttämättä. Ja korvata ne vaikkapa suklaakakulla.. Ei totisesti! Onnea Oskarille siis vielä kerran!

Mutta se Vonkka. Varsin kaunis paikka. Rantasauna tarjosi kelpoiset löylyt eikä alueella itikat häirinneet. Maastofillareilla lähdimme tutustumaan UKK-reittiin, joka osoittautui aivan liian kapeaksi kinttupoluksi ajaa pyörällä. Itse vaihdoinkin fillarin lenkkareihin ja tutustuin ympäristöön juoksemalla. Villi Vonkan parasta antia on hieno hiekkaranta, missä kelpaa hyvällä kelillä köllötellä ja polskutella. 

Parinkymmenen kilometrin päässä Hyrynsalmelta sijaitsee Ukkohalla, mistä löytyy paitsi talvella laskettelumestat, kesällä maailman pohjoisin cable wakeboard -rata. Vastaavanlaisen radan bongasimme viime kesänä Saksassa, mutta nyt siis samanlaista laitosta voi käyttää myös täällä pohjolassa. Kiinnostavan näköistä puuhaa; ehkä vielä joskus pitää moista kokeilla. Tässä ei ainakaan venekuskin pinna petä onnettomien vesihiihtäjien harjoitellessa suksimista..

Hyrynsalmen hyvästeltyämme jatkoimme matkaa kohti Kuusamoa ja siitäkin eteenpäin. Viitostie kohti pohjoista on kovin tuttu - onhan sitä tullut ajettua monen monta kertaa sekä kesällä että talvella. Uskollisesta paperikartastakin löytyy erinäisiä merkintöjä liittyen puskaparkkeihin tai huoltoasemien välimatkoihin. Tällä kertaa kuski päätti pysähtyä Suomussalmelaisen pellon kohdalla, jota kansoittaa varsin vaitelias joukko. Ihailtava tilataideteos, joka sai aivan uudenlaisen sisällön sitä lähempää tarkasteltuaan. Hiljaisten tyyppien vaatettaminen on todella tehty ajatuksella. Olemmehan me suomalaiset persoonia vaikka vähäpuheisia saatamme ollakin!

Lopulta, kauppareissun jälkeen ja muutaman poron ohitettuamme, saavuimme Oulangan kansallispuiston liepeille. Vanha rakkaus jo kaukaa häämatkan ajoilta kutsuu vuosi toisensa jälkeen, vaikkakin nyt päädyimme kokeilemaan eri majoituspaikkaa kuin aikaisemmin. Pieni Juuman leirintäalue on ensituntuman jälkeen osoittautunut erittäin miellyttäväksi paikaksi. Sauna tarjosi mitä parhaimmat löylyt ja erinomaiset kalavedet ovat käden ulottuvilla. Lumoavasta kansallispuistosta jylhine putouksineen puhumattakaan! Huomenna olisi ohjelmassa koskenlaskua kumiveneellä á la Stella Polaris Adventures, joten tästä kokemuksesta lisää seuraavissa päivityksissä. Nyt nautin vielä hetken punaviinistä ja pohjoisen rauhasta miehen ollessa kaloja narraamassa sateisessa, mutta onneksi valoisassa pohjolan yössä.